Onnitteluni Teille Sieviläiset ja 40 vuotta täyttäville MuttiMarkkinoille.
Älykästä erikoistumista ja yhteistyötä, jos ajattelemme pelkästään lähtökohtaa eli ohrajauhoa ja sen ympärille syntynyttä pitäjänruokaperinnettä ja markkinoita. Perinneruokia ja tapahtumia on erilaisia ympäri Suomen, jopa kylittäin ja jokaisella niillä on oma tarinansa ja juurensa.
Perinneruoka on ruokaa, jonka sisältöön, valmistamiseen, tarjoiluun ja syömiseen liittyvä tieto, tapa ja osaaminen on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Suomessa toteutettiin vuosina 1984–1988 suuri pitäjäruokaprojekti, jota johti tv-kokkina tunnetuksi tullut Jaakko Kolmonen. Projektin myötä syntyi vuonna 1988 julkaistu kirja ”Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat”:
Mutti (muita nimiä pepu, köpötes, tikkupuuro, tikkuhöyry ja äkkinäinen) on etenkin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla suosittu perinneruoka, joka valmistetaan ohrajauhosta ja vedestä sekä maustetaan suolalla. Sitä pidetään vanhimpana ja yksinkertaisimpana pohjoispohjalaisena perinneruokana. Mutti (ruots. nävgröt tai motti) tunnettiin myös Ruotsin Värmlannissa Suomesta peräisin olevana ruokalajina jo 1700-luvulla. Ruotsin akatemian mukaan ruoan nimi ”motti” on alun perin tarkoittanut yhtä annosta kyseistä ruokalajia. Muttia on tehty myös Keski-Suomessa.
Muttimarkkinat oli jälleen kerran onnistunut tapahtuma, jonne tultiin lähikunnistakin runsain joukoin. Näin iso tapahtuma vuosittain ei onnistuisi ilman yhdistysten ja kunnan yhteistyötä ja jossa suunnittelu tehdään aidosti yhdessä. Ja tämä myös välittyi markkinatunnelmassa ja päivän monipuolisessa ohjelmassa. Sievissä kuulemma tehdään enemmän kuin puhutaan ja onhan se lisäksi myös Suomen Sievin kunta.
Kun vesi kiehuu, ohrajauhot kaadetaan kiehuvan veden päälle”muurahaiskeoksi”.
Ei sekoiteta vaan ”tulivuoreen” tehdään reikiä 4-6 kpl, jotta höyry pääsee nousemaan ylös. Annetaan jauhojen kypsyä, kunnes vesi on lähes haihtunut.
Ja kun vesi on riittävästi haihtunut sekoitetaan. Kun kypsymisaika on täysi, massa siirretään voinokareiden kanssa paistopannulle ja möyhennetään tarjoiltavaksi.
Muttijonoa riitti koko päivälle. 750 kg ohrajauhoa oli ostettu Mutin tekoon ja valmistuksen ja keiton päävastuu oli Sievin Lions Clubilla. Perinneherkkua syötiin joko paikanpäällä voin ja maidon tai mehun kera tai vietiin pusseissa kotiin myöhempää herkuttelua varten. Muttia ja pepua valmistettiin aikoinaan väipalaksi ja evääksi mm. metsureille.
Minä olen ylpeä Teistä kaikista kylätoimijoista. Tärkeintä on kuitenkin, että olette ylpeitä itsestänne ja kylistänne! Kiitä, kehu, kannusta ja jaa. Ei olla kateellisia naapurikylän oivalluksista, tehdään yhteistyötä ja meidänkin hyväksi havaitut toimintatavat ja oivallukset ovat muidenkin käytössä. Kylät säilyvät kaikista keskittämään pyrkivistä voimista huolimatta ja aina löytyy niitä ihmisiä, jotka omalla innostuksellaan, energiallaan ja älynväläyksillään saavat ihmiset mukaan kehittämään kyliään.
Kuin kotiin tulisi, kiitos kutsusta!
Anita XVI